Hetalle vihreää! Ei kun punaista!

Onnea Hetalle, Demarinuorten uudelle PJ:lle! Tulos oli selvä, nyt on käärittävä hihat ja eheytettävä liitto yhtenäiseen, kovaan iskuun vaalivuodeksi. Tähän tarvitaan toki ison joukon panosta, olkoonkin että uudessa puheenjohtajassa on hurja määrä draivia ja into hehkuu otsaltaan.

Paljon hyviä päätöksiä ja muutama rempseä illanvietto putkeen on juuri sitä, mitä liittarin kuuluu olla. Uskon, että Hetan esiinnostama yleispoliittisen ohjelman valmistelu tulee johtamaan kannanmuodostuksen selkiytymiseen ja tätä kautta selkeämpään Demarinuorten linjaan. Itse ajattelen että ohjelman pitää olla temaattisesti laaja mutta substanssiltaan väljä. Sen pitää olla periaateohjelmaa konkreettisempi mutta hakeutua sen kanssa hyvään sopusointuun.

Pientä säätämistäkin sattui. Unohdin palauttaa Lapin keisarilta (aka Antti Määttä) lainaamani partavaahdon, ja nyt ei voi kuin toivoa etten saa päälleni pohjoisen Suomen shamaanikirouksia. Tuli myös tehtyä se klassinen liittarimoka eli äänestyslippujen kadottaminen sunnuntaina - tärkeimpänä asioiden päätöspäivänä. Beurlingin Juhan kanssa sitten äänesteltiin iloisina vieruskavereina samoilla lipuilla aina kun se oli mahdollista - eli kun oltiin asiasta eri mieltä. Muuten vähän vuorotellen. Hetken päästä tilanteen selvitti ystävällisesti Marianne löytämällä paperipinojen alle hautautuneet lippuni pöydältä. Kiitos!

Nyt muutama päivä vapaata ja muuttohommia. Hetken aikaa saa keskittyä ihan konkretiaan ja hikiseen huhkimiseen.

Ps. Vihreät pitivät puoluekokouksen myös viikonloppuna ja kyllä päässä pyöri taas monta kysymystä tästä reportaasia lukiessa. Soininvaarakin ihmetteli ääneen ainakin epäselviä ydinvoimalinjauksia. Tämän päivän Iltasanomat - jonka pääkirjoitukset ovat muuten yleensä lukemisen arvoisia - linjasikin, että vihreät asemoivat itsensä oppositioon seuraavaksikin eduskuntakaudeksi varmasti. Kovasti sanottu. Vaalit on vasta edessä. Mutta näköjään nuo vaan kovasti hakeutuvat tukaliin tilanteisiin ennen vaaleja perinteitä kunnioittaen.