Hulluja nuo roomalaiset

Niinhän siinä kävi, että Berlusconi hävisi, mutta uskomattoman pienellä marginaalilla. Lisäksi epäselvä tilanne senaatin osalta voi johtaa vielä siihen, että Italiassa päädytään Saksan kaltaisiin vaikeuksiin hallituksen muodostuksessa. Niin se vain on parlamenttivaaleissakin, että kahden koalition keskinäinen kamppailu tahtoo jakaa äänet melko tasan. Suomalaisen demokratian hyvä puoli on sen joustavuus ja valinnanmahdollisuudet vaalien jälkeen.

On vaikea nähdä ei-italialaisena mihin Berlusconin kohtuuttoman hyvä vaalimenestys perustuu. Hänen johdollaan Italiassa ei ole viiteen vuoteen tehty oikein juuri mitään. Hallituskausi on ollut surullinen katastrofi, mutta silti oikeistokoalitio keräsi hyvin lähelle 50% äänistä. Ratkaisu Prodin hyväksi on kaiken lisäksi tulossa ulkoitalialaisten äänistä.

Berlusconin vaaliohjelmakin oli surkea töherrys. Hän lupasi alentaa veroja. Kuinka omaperäistä mieheltä, joka jo on antanut oman vahvan panoksensa Italian julkisen talouden vararikkoon. Tältä osin Italian tilanne muistuttaakin USA:ta. Pistää se vain ihmettelemään, eikö oikeistolla ole nykymaailmassa enää minkäänlaista, edes jollain lailla uskottavaa talouspoliittista vaihtoehtoa? Ei niin että sitä mihinkään tarvittaisiin, sillä demarihallitusten aikaansaannokset Euroopassa ovat vertaansa vailla ja pohjoismaisella reseptillä on mahtava jatkaa eteenpäin.

Bushin ja Berlusconin ajamat vastuuttomat talouspoliittiset opit - veronalennukset velkarahoituksella - löytävät tietysti vastineensa myös Pohjoismaissa, mutta täällä päin ihmiset eivät ole vielä menneet höplään. Veroja on kerättävä jotta finanssit voidaan pitää pitkän aikavälin tasapainossa ja julkisella sektorilla on mahdollisuuksia tehdä osaamista ja kansalaisten hyvinvointia vahvistavia investointeja.