Arpominen loppui ja päätimme ottaa vastaan Riihimäen kaupungilta tulleen asuntotarjouksen. Iso kaksio radan vierestä ja remontti tehdään ennen muuttoa. Vaihdamme siis maisemia ja ryhdymme hämäläisiksi. Itselleni kyseessä on jossain mielessä paluu juurille.
Munkinseudun demareiden, jonka yhdistyksen puheenjohtajana tänä vuonna olen toiminut, täytyy myös vaihtaa nyt johtoa. Vähän haikea fiilis, munkka on ollut kiva kaveriprojekti tässä parin vuoden ajan. Toivottavasti se jaksaa jatkaa hieman haparoiden alkanutta uutta eloaan. Olisikohan se sitten Riihimäen työväenyhdistys se meikäläisen tuleva kotiosasto... Pitänee laittaa hakemus vetämään. Aktiivinen piirijärjestö näyttää hämäläisillä kotisivujen perusteella olevan, hyvä niin.
Lindakin kirjoitteli tosta Taistojen tiellä -dvd:stä. Se on kyllä hauska mutta ei silti kovin voimakkaasti viihteen puolelle vedetty karaokelevy. Tavallaan vähän raskas fiilis siitä tulee, mutta johtunee siitä että osa biiseistä on vähemmän tuttuja eikä laulu lähde ihan automaatiolla raikaamaan. Juttarin julkistamistilaisuudessa oli porukkaa kuin pipoa ja hienoja tulkintoja kuultiin monesta kappaleesta. Aiheesta voi katsella kuvia uusimmasta Lipustakin, joka ei muuten todennäköisesti ihan kerkiäkään vapuksi mutta vappumeininkeihin vielä varmaankin. Taistojen tiellä on jotain mitä on hiljaisesti odoteltu ja nyt voidaan ryhtyä odottelemaan kakkososaa... Hyvä Valkeakosken työväenmusiikkitapahtuma ja Marianne Mihailow!
Pitää vielä ihmetellä sitä, että kansallisoopperassa päätettiin ratkaista talousongelmat lomauttamalla koko henkilöstö kahdeksi kuukaudeksi. Huhhuh! Tämäkö nyt on ratkaisu? Ei kuulosta ainakaan pidemmän aikavälin mielessä kestävältä vedolta. Huonosti on asiat hoidettu että tuollaiseen tilanteeseen on ajettu talous. Ratkaisu pitäisi tietysti löytää ihmisiä enemmän kiinnostavasta ohjelmistosta ja hintojen laskusta jotta kävijäpohja saataisiin laajenemaan. Ilmeisesti finanssit ovat niin kuralla että ooppera seisoo kuitenkin päivästä toiseen "kuilun partaalla", vähän kuin Suomen valtio 90-luvun alun lamassa. Sitten on vaihtoehdot vähissä. Liekö johdolla vielä yleisön ja rahoittajien luottamusta riittävästi olemassa, että se pääsisi katsomaan pidemmälle eteenpäin?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment