Breaking news

Tel Avivissa on näköjään taas pamahtanut itsemurhapommi. Kuusi kuoli, 30 loukkaantui ensitietojen mukaan. Tähän karmeaan uutiseen sisältyy se valoisa puoli, että se sillä on taas jonkinlaista hätkäyttävää vaikutusta. Lähi-itähän on ollut jo pidemmän jakson suhteellisen rauhallinen, ja siellä on itse asiassa äänestelty uusia johtajia demokraattisin menetelmin väkivallan eskaloimisen sijasta.

Vähän laittaa miettimään, että mistä Israelissakin löytyy halukkaita ihmisiä poliittisiin johtotehtäviin. Jokainen uusi puoluejohtaja sotkee välittömästi kätensä vereen ja pääsee monien tappolistojen kärkeen. Tyypilliset länsimaiset poliittisen asialistan kysymykset ovat toissijaisia, kun tärkeintä on yrittää saada tasapainoiltua jonkinlainen stabiili tilanne Israelin ja palestiinan konfliktissa. Eli suojella kansalaisia terrorismilta ja väkivallalta.

Sharonhan aloitti aika merkillisen mutta tavallaan ymmärrettävän siirtosarjan konfliktin vaikeassa pelissä. Hän tulkitsi tilanteen niin, a) palestiinalaisten kanssa ei voi neuvotella ja b) palestiinalaisten on saatava oma valtio. Joten hän päätti vetää uudelle palestiinalaisvaltiolle rajat itse käyttäen apuna viime vuosina noussutta turvamuuria. Ehud Olmert, joka nyt sekä vaalituloksen perusteella että Sharonin kooman kestettyä yli 100 päivää on virallinen pääministeri, jatkaa tätä erikoista kokeilua.

Lähi-idän politiikka on täynnä kuumia perunoita. Olmertin tulisi mielestäni pyrkiä pikaisesti hankkimaan neuvottelukontakti Hamasiin (vaikka sitten epävirallinen) ja etsiä rohkeasti kompromissia etenkin 1967-rajoihin ja Jerusalemin jakamiseen. Varmaa on se, että jos Itä-Jerusalem saarretaan uudesta palestiinalaisvaltiosta irralleen, rauha ei ole kestävä. Jerusalemista on tehtävä kansainvälinen, monikansallisilla turvallisuusjoukoilla valvottu kaikille uskonnoille avoin kaupunkialue. Tämä on vain yksi monista ehdoista, jotka on saatava täyttymään jotta tämän iltainen Tel Avivin isku jäisi yksittäistapaukseksi.