Bochum - kaikkien tappio

Olin mukana tuossa EMF:n Nokia-kokouksessa. Bochumin tehtaan lakkauttamisen kaltaiset tempaukset ovat erittäin surullisia. Nokia epäonnistui surkeasti eurooppalaisessa sosiaalidialogissa, ja joutuu maksamaan tästä vähintäänkin Saksassa jonkinlaisen hinnan. Ihmettelen kovasti, sillä paljon helpommallakin olisi varmasti päässyt.

Ikävää - joskin ymmärrettävää - on sekin, että "oman tehtaan" lopettaminen sumentaa ihmisten ajattelukykyä ja halua käydä järkiargumentteihin perustuvaa keskustelua. Eräät ihmiset näkevät tilanteessa vain yhden ja ainoan totuuden, jonka perusteella haluavat tehdä kaikki johtopäätökset kaikkien Euroopan metallityöntekijöiden puolesta. Kun tämä ei aivan onnistukaan, syytetään sitten muita epäsolidaarisuudesta (vrt. eri uutiset 30.1).

Periaate on selvä: työntekijöitä ei saisi koskaan asetella vastakkain sen mukaisesti, missä maassa ollaan töissä. Se ei ole sen paremmin lyhyellä kuin pidemmälläkään aikavälillä kenenkään - paitsi ehkä työnantajan - edun mukaista. Eurooppalaisen ay-äänen tulisi jatkossa voimistua. Mutta tämänpäiväinen kokous osoitti, että tämä on silti vain tavoite paperilla. Järkevää edunvalvontatyötä ei voida tehdä jos itse surutyö on vielä osalla ihmisistä täysin kesken. Silloin on syytä jättää juttu solidaarisuuden toteamiseen.